Tässä on vierähtänyt melkein viikko viime osasta. Osia alkaa tulla nyt aika nopeasti, koska peli-into on korkea ja nyt on kesäloma. Saan kuitenkin Sims3:sen, ja pelaan sitäkin joten ei niitä osia nyt joka päivä tule :) Helmimeri saa peli-innon puutteen takia osia harvemmin.

 

Shane pudotti aseen maahan ja katsoi verilammikossa makaavaa Borista. Hän oli täysin ilmeetön katsoessaan, mitä oli saanut aikaan. Sitten Shane katsoi ympärilleen, ja huomasi että se oli tapahtunut aivan heidän kotipihallaan. Shanella oli hyvin kylmä olo, kun hän kääntyi ja ryntäsi sisään.

"Niitty, meidän täytyy paeta. Pois maasta. Selitän myöhemmin mutta käske Paulieta pakkaamaan äkkiä. Minä varaan matkan" Shane selitti. Niitty tuijotti häntä. "Miten niin me lähdemme? Entäs Gina?" tiedusteli Niitty. "Luota nyt minuun, laitetaan Gina väliaikaisesti orpokotiin" Shane sanoi. Niitty jäi tuijottamaan häntä.

"Varaisin kolmen hengen matkan Twiikki-saarille. Lähdön pitäisi tapahtua heti" selitti Shane puhelimeen. Hänelle kerrotiin, että yksi kone lähtisi tunnin kuluttua.

Shanen hakemalle Paulielle lähtö ei ollut helppo. Eikä ainakaan se, kun hän näki kotipihallaan verisen ihmisen. Paikalle sattunut nainen soitti jo poliiseja.

"Niitty, älä jää hoivaamaan häntä. Meillä on kiire" Shane sanoi kun hän ja Paulie kävelivät laukut kädessä autoa kohti. "Miksi me lähdemme?!" huusi Niitty. "Selitän perillä" Shane kuiskasi.

 

Lentomatka oli pitkä ja uuvuttava, meniväthän he vaikka kuinka kauas Amerikasta. "I need two rooms, double rooms and a single room." Shan selitti. "Lead you in you room" hotellin johtaja sanoi.

Shane ei tahtonut vielä kertoa Niitylle, mitä oli tehnyt. Niinpä hän lähti luudallaan tutkimaan saarta, kenties lopullista asuinpaikkaansa.

Hän näki ihmisjoukon, jotka keskustelivat selvällä suomen kielellä. "Uusi lääkäri ei ole ollenkaan niin taitava kuin Lisa Columbus" eräs nainen sanoi. "Niin, Columbuksen tytön jälkeen täällä ei ole ollut enää rauhallista" huokaisi toinen. Shane mietti, mahtoivatko naiset tosiaan puhua hänen äidistään.

Shane meni tilaamaan ruokaa. "Soup,thanks" Shane sanoi. Hän ei tiennyt, millaisia ruokia täällä oli tarjolla. "Soup? You are grazy..." mutisi kokki ja laittoi jotain muuta ruokaa, jota Shane ei tuntenut.

"Thank you. How much does it cost?" Shane kysyi. Nainen katsoi häntä ja hymyili. "You are a familiar-looking." hän tokaisi. Shane alkoi syödä ruokaa.

 

Hän katseli ympärilleen, ja näki tulitanssijan.

Hän näki myös Paulien, joka teki hiekkalinnaa. Shane piristyi nähdessään, että poika viihtyi saarella. Sinne ei lain koura ulottanut Shanea nappaamaan.

Pauliesta oli kuitenkin kivointa rikkoa rakennelmansa.

Tehtyään sen hän päätti mennä uimaan. Paulie ei ollut uinut oikeassa meressä koskaan, ainoastaan uimahallissa tai järvessä.

 

Kun Shane käveli takaisin hotelliin, kuuli hän ihmisjoukon taas keskustelevan tutulla kielellä. "Laskin, että Lisa Columbuksen poika olisi nykyään noin kolmikymppinen" tokaisi teinipoika. Shane tiesi nyt, ketä joukko tarkoitti. Oikeastaan hän oli tiennyt jo pitemmän aikaa.

Lähteessä rentoutuminen vei Shanen ajatukset muualle. Hän ajatteli tytärtään, joka varmasti pärjäisi orpokodissa. Olihan Gina sentään reipas pikku tytteli.

Paulie halusi jännitystä elämään saarella, joten hän päätti lähteä liitovarjoiluretkelle.

Violetti auto haki hänet pian.

Niitty ei vieläkään tottunut elämään saarella. Hän oli huono puhumaan englantia, eikä käsittänyt miksi Shane oli tuonut heidät sinne. "Mutta sen aion selvittää" hän päätti hiljaa mielessään.

Niitty tilasi spagettia, ja alkoi syödä sitä. "Shane saa kertoa kaiken. Kaiken menneisyydestään. Hän salaa jotain varmasti" Niitty ajatteli syödessään.

Illalla Shane lensi taas rannalle. Hän ei huomannut että Niitty seurasi häntä jalkaisin.

Shane halusi yllättää Niityn, joten hän osti tälle matkamuiston. "Pitääköhän Niitty enemmän palmusta vai aarrearkusta" Shane pohti.

Shane meni maksamaaan, kun joku koputti häntä olkapäähän. Se oli Niitty.

"Meidän pitää puhua Shane. Sinun pitää kertoa kaikki"

Shane ja Niitty istuivat rannalle. Shane kertoi miten oli ampunut Borista, ja se sai Niityn järkyttymään pahasti. Hän ei kuitenkaan jättänyt tenttausta siihen.

"Miksi juuri Twiikki-saari? Miksi piilottelemme täällä?" Niitty kysyi. Shane huokaisi. "Äitini Lisa Columbus ja isäni Dean Columbus viettivät häämatkaa täällä. Äiti oli jo raskaana silloin. Isä meni uimaan, ja hukkui mysteerisesti. Häntä ei saatu pelastettua. Äiti sai kauheat sisäiset jäljet, mutta hän perusti oman pikku sairaalan joka elvyytti hukkuneita. Sitten hän lähti pois, koska minä synnyin. Kaikki jäivät kaipaamaan häntä... Ja äidin lähdön jälkeen saarella alkoi tapahtua kummia. Tulivuorenpurkauksia ja muuta..."

Tämä kaikki oli ollut niin järkyttävää saada tietää, että Niitty soitti aamulla eräälle henkilölle, jolle hän pystyi puhumaan kaikesta. "Hei Anne" hän sanoi.

Aika kului saarella nopeasti eri puuhien parissa. Shane näperteli eri laitteita, johon suurin osa hänen ajastaan kuluikin. Pian he olivat olleet saarella jo kaksi vuotta.

Shanen näpertelyjen tulos oli aina se, että se laite, mihin hän oli koskenut, hajosi.

"Olisikohan jo turvallista palata kotiin? Tuskin sitä asiaa enää selvittellään" mietti Shane. Hän päätti yllättää Niityn ja Paulien, ja soitti salaa kyydin kotiin. "Ihanaa päästä näkemään Gina" mietti Shane pakatessaan.

Pian auto vei Columbuksen perhettä lentokentälle. He palaisivat kotiin, mutta miten asiat ovat siellä?

 

Se selviää ensi osassa. Miten kaikki reagoivat Columbusten kotiinpaluuseen?